On elämässä hauraus,
kauneus, ikuisuus,
surussa kyynel,
naurussa mahdollisuus,
on siellä onnen helmiä.

On lapsessa voima,
tyyneys, ikuisuus,
naurussa sävel,
hauraudessa mahdollisuus,
on siellä elämän eväitä.

Laitan onnen helmet
nauhaan siniseen,
niistä onnen itselleni
rakennan hiljalleen.
Sen minulle teen.

Laitan elämän eväät
pöytään puiseen,
niistä ohjeet lapsilleni,
annan matkalleen.
Sen heille teen.
08/12

Jokaisen päivän,
jonka Jumala suo
otan kiitollisena vastaan,
näkymättömät kädet
ovat synkän metsän läpi
kantaneet minua
heikoimmilla hetkillä.

Jokaisen yön,
jonka Jumala suo,
otan nöyryydellä vastaan,
valkosiipiset enkelit
ovat yksinäisten öiden läpi
kantaneet minua
typerimmillä retkillä.

Jokaisessa päivässä,
jossa pohjamudissa vellon,
synkkyyden virrassa,
mustimmassa mustassa,
jokaisessa päivässä
on alku valon ajalle.

Jokaisessa yössä,
jossa ajatukset vaeltaa,
menneisyyden haamuissa,
koleimmissa aamuissa,
jokaisessa yössä
on loppu mustan voimalle.
08/12

Ajatusten panta
ei enää kiristä päätä,
alan pikkuhiljaa luovuttaa,
en jaksa enää kuunnella teitä.
Ei enää päässä sanojen kaiku soi,
"Pidä kaikki salaisuudet, ole ihan hiljaa vaan".
Alan saada itseni kiinni, hylätkää minut taas.

C:
Sain elämältä enemmän
kuin koskaan pyysin saada,
mut mä otan vain mitä tarvitsen,
palautan kaiken ylimääräisen,
en tahdo sitä enää.
Ottakaa koppi ja ajatelkaa.
Irti pääsen nyt.

Salaisuuden taakka
on niin raskas kantaa,
että sinne luhistuu alle,
sitä ei enää jaksa elää,
kun saa tarpeekseen.
On päästävä irti, et
pääsee takaisin nykyisyyteen.
Alan saada itseni kiinni, hylätkää minut taas.
08/12

Mistä maasta me tulemme,
heinien seasta,
nurmikosta,
tuulen huminan pu,issa kuulen,
nämä eläimet täällä,
mitä ne murehtivat,
tikka hakkaa päätä puuhun,
sattuuko sitä milloinkaan.

Minne maahan me sitten menemme,
kun aika meistä jättää,
kallioiden keskelle,
asfaltille,
betonihelvetin edessäni nään,
nämä talot täällä,
mihin ne kuuluvat,
ihminen ahtaa kalenterin täyteen,
lepääkö se milloinkaan.
08/12


Helleraja heinikossa,
lintu sieltä kurkistaa,
oravan juoksu
kallion poikki
puusta toiseen vikkelästi,
joku muurahainen
pesää tekee ja
paarma koittaa puraista,
tikan koputus,
eikä kukaan vastaa,
viihtyvätkö ne täällä.
08/12

Liian moni ihminen
on peilin katseellaan rikkonut,
kun ei kestä kohdata totuutta,
joka itsekkyyden tappaa voisi
ja antaa sijaa oikeudelle.

Liian moni askel
on suuntaan toiseen kääntynyt,
kun ei kestä kävellä uuteen,
joka on elämän päätepysäkki
ja vanhan tappaa mennessään.

C:
Mitä siinä väärin teen,
jos peiliin katson kertaalleen?
Miten se voi olla väärin niin?
Jos te olette peilinne rikkoneet jo,
älkää minua siitä tuomitko.
Jos te olette peilinne särkeneet jo,
älkää tekojani sen tähden tuomitko!

Liian monta kertaa
valheet jätetään elämään,
koska totuuden viitta
tappaa itsekkyyden,
laittaa syviä miettimään,
on pakko valhetta palvoa.

Liian monta kertaa
oikeudenmukaisuus tapetaan,
koska valheen varjo
peittää heikkouden,
laittaa totuuden pimeään,
on pakko pimeydessä valvoa.
08/12